Vain Saimaan sokkeloisissa vesissä elävä norppa on yksi maailman uhanalaisimmista hylkeistä, mutta pitkäjänteinen suojelutyö on viimein kääntänyt sen kannan hitaaseen kasvuun

Syvällä Itä-Suomen sokkeloisen järvimaiseman keskellä elää hiljaisuudessa yksi arvokkaimmista luontomme aarteista, jota vain harva pääsee koskaan näkemään omin silmin. Kyseessä on saimaannorppa, aivan ainutlaatuinen hylje, joka on jäänyt eristyksiin sisämaan järveen jo tuhansien vuosien ajaksi ja kehittynyt sen myötä täysin omanlaisekseen eläimeksi.

Järven hylje vailla vertaa

Saimaannorppa on aidosti erityislaatuinen eläin, sillä se on yksi niistä harvoista hyljelajeista koko maailmassa, jotka elävät pysyvästi makeassa järvivedessä valtameren suolaisten aaltojen sijaan. Se on sopeutunut täydellisesti Saimaan rikkonaiseen saaristoon, sen lukemattomiin pieniin luotoihin ja hiljaisiin selkävesiin, joissa se viihtyy kaikkein parhaiten.

Tämä pyöreäsilmäinen ja uteliaan näköinen hylje on vuosien saatossa noussut koko suomalaisen luonnonsuojelun tunnetuimmaksi symboliksi ja yhteiseksi ylpeydenaiheeksi. Sen sitkeä selviytymistarina koskettaa monia suomalaisia hyvin syvästi, ja se muistuttaa meitä siitä, kuinka arvokasta ja ainutkertaista oma lähiluontomme todella pohjimmiltaan on.

Yksin maailmassa

Kaikkein hämmästyttävintä saimaannorpassa on epäilemättä se, että sitä tavataan koko maapallolla ainoastaan yhdessä ainoassa paikassa, nimittäin Saimaan laajalla ja sokkeloisella järvialueella. Missään muualla maailmassa ei elä toista vastaavaa kantaa, mikä tekee siitä yhden Suomen kaikkein ainutlaatuisimmista ja samalla myös haavoittuvimmista luontokohteista.

Norppa jäi eristyksiin Saimaalle jääkauden jälkeen, kun hidas maankohoaminen sulki sen vähitellen erilleen avomerestä useita tuhansia vuosia sitten. Pitkän eristyneisyytensä aikana se sopeutui hiljalleen elämään makeassa vedessä ja muuttui vähitellen geneettisesti omaksi lajikseen, joka eroaa nykyään selvästi kaikista muista maailman norpista ja hylkeistä.

Lumen ja jään varassa

Saimaannorpan elämä on kietoutunut erottamattomasti talven lumeen ja jäähän, sillä se rakentaa poikaspesänsä rantojen tuntumaan kinostuneen lumen suojiin. Naaras kaivautuu paksuun lumikinokseen ja synnyttää sen kätköön yhden ainoan valkoturkkisen kuutin, joka viettää herkät ensimmäiset viikkonsa suojassa niin kylmyydeltä kuin ulkopuolisilta vaaroiltakin.

Juuri tämä ainutlaatuinen tapa tekee norpasta kuitenkin erittäin herkän ilmaston lämpenemiselle ja sen mukanaan tuomille muutoksille. Ilman riittävää lunta ja kestävää jäätä pesät jäävät vaillinaisiksi, ja pienet kuutit altistuvat suoraan sekä ankaralle pakkaselle että pedoille, mikä heikentää merkittävästi niiden mahdollisuuksia selvitä hengissä ensimmäisen elinkevään yli.

Toiveikkaita uutisia

Vuosikymmenten sinnikkään ja väsymättömän suojelutyön jälkeen Saimaalta on viime aikoina kantautunut vihdoin aidosti rohkaisevia ja toiveikkaita uutisia norpan tulevaisuudesta. Tuoreimpien arvioiden mukaan kannan kooksi laskettiin vuonna kaksituhattakaksikymmentäviisi noin viisisataakolmekymmentä yksilöä, kun edellisenä vuonna vastaava luku oli vielä hieman tätä alempi.

Myös uusia kuutteja syntyi viime keväänä ilahduttavan runsaasti, sillä niitä laskettiin syntyneen kaikkiaan yli sata pientä poikasta. Tämä on erittäin merkittävä saavutus, sillä vielä joitakin vuosikymmeniä sitten koko lajin tulevaisuus näytti hyvin synkältä ja pahimmillaan sen pelättiin katoavan Saimaalta lopullisesti ja kokonaan.

Yhä varjossa uhat

Ilahduttavasta kehityksestä huolimatta saimaannorpan tulevaisuus ei ole vieläkään läheskään turvattu, vaan sitä varjostavat edelleen monet vakavat uhkatekijät. Yksi kaikkein suurimmista vaaroista ovat kalastuksessa käytettävät verkot, joihin nuoret ja kokemattomat norpat voivat takertua vahingossa ja menehtyä, aivan erityisesti loppukesän lämpiminä kuukausina.

Toinen jatkuvasti kasvava huolenaihe ovat yhä leudommiksi muuttuvat talvet, jotka vähentävät pesimiseen tarvittavan lumen määrää hyvin huolestuttavalla tavalla. Lisäksi pieni ja eristynyt kanta kärsii perinnöllisen monimuotoisuuden vähyydestä ja sukusiitoksesta, mikä voi ajan mittaan heikentää yksilöiden yleistä terveyttä sekä niiden vastustuskykyä.

Ihmisten apu ratkaisee

Onneksi ihmiset eivät ole jättäneet tätä ainutlaatuista norppaa yksin selviytymään kaikkien näiden vaikeuksien keskellä, vaan sen tueksi on noussut laaja joukko sitoutuneita ja innokkaita auttajia. Leutojen talvien haittoja on korvattu kekseliäästi kolaamalla käsin keinotekoisia lumikinoksia rannoille, jotta naaraat saavat tehdä pesänsä ja synnyttää kuuttinsa turvaan.

Näiden ihmisten käsin tekemien apukinosten merkitys on osoittautunut aivan valtavan suureksi, sillä nykyään huomattava osa kaikista syntyvistä kuuteista turvautuu juuri niihin. Yhdessä kalastusrajoitusten ja satojen vapaaehtoisten uupumattoman työn kanssa ne antavat saimaannorpalle vihdoin todellisen mahdollisuuden säilyä elävänä osana Saimaan ainutlaatuista luontoa myös tulevaisuudessa.