Vain Saimaan vesissä elävä norppa on yksi maailman uhanalaisimmista hylkeistä, mutta sinnikäs suojelutyö on kääntänyt sen kannan hienoiseen kasvuun

Suomea kutsutaan usein tuhansien järvien maaksi, ja juuri näiden kimaltelevien vesistöjen syvyyksissä elää yksi maamme kaikkein ainutlaatuisimmista ja rakastetuimmista eläimistä. Kyseessä on saimaannorppa, harvinainen makean veden hylje, jota tavataan ainoastaan Saimaan sokkeloisilla vesillä eikä missään muualla koko maapallolla, ja jonka tarina on samaan aikaan sekä huolestuttava että syvästi toivoa herättävä.

Jääkauden jäänne

Saimaannorpan tarina alkoi jo tuhansia vuosia sitten, kun viime jääkauden päätyttyä osa merialueen norpista jäi vetäytyvien vesien mukana loukkuun sisämaan järviin. Vuosituhansien saatossa nämä eläimet sopeutuivat vähitellen elämään täysin makeassa vedessä, ja niistä kehittyi oma erityinen kantansa, joka eroaa jo selvästi meressä elävistä sukulaisistaan.

Juuri tämän pitkän ja poikkeuksellisen eristyneisyyden vuoksi saimaannorppaa pidetään todellisena luonnon harvinaisuutena ja hyvin arvokkaana osana Suomen ainutlaatuista luonnonperintöä. Se on eräänlainen elävä muisto kaukaisesta menneisyydestä, hiljainen todistaja ajoilta, jolloin jääkauden mahtavat jäätiköt vielä muovasivat koko pohjoista maisemaa.

Kanta hitaassa kasvussa

Vielä muutama vuosikymmen sitten saimaannorppa oli aivan sukupuuton partaalla, sillä sen kanta oli kutistunut vain reiluun sataan yksilöön ihmisen toiminnan seurauksena. Pitkäjänteisen ja määrätietoisen suojelutyön ansiosta tilanne on kuitenkin vähitellen kääntynyt parempaan suuntaan, ja nykyään Saimaalla ui jo arviolta noin viisisataakolmekymmentä norppaa.

Myös vastasyntyneiden kuuttien määrä on kasvanut ilahduttavasti viime vuosien aikana, mikä kertoo tehdyn suojelutyön todellisesta onnistumisesta. Kun vielä kymmenen vuotta sitten poikasia syntyi vuosittain noin kahdeksankymmentä, viime vuonna niitä laskettiin jo yli sata, mikä on erittäin rohkaiseva merkki tämän harvinaisen lajin tulevaisuuden kannalta.

Lumipesä poikasille

Saimaannorpan elämässä talvi on aivan ratkaisevan tärkeä vuodenaika, sillä juuri silloin emo synnyttää yhden ainoan pienen kuutin maailmaan. Norppaemo kaivaa poikastaan varten suojaisan pesän paksuun lumeen, joka kasautuu järven jäälle rantojen ja kivien tuntumaan, ja tämä lumipesä suojaa avutonta kuuttia niin kovalta pakkaselta kuin mahdollisilta saalistajiltakin.

Lämpimässä ja pehmeässä lumipesässään pieni kuutti voi kasvaa ja vahvistua turvassa aina siihen asti, kunnes se on lopulta valmis siirtymään veteen ja opettelemaan uimista. Ilman riittävää lumipeitettä tämä elintärkeä pesä jää kuitenkin kokonaan rakentamatta, mikä asettaa vastasyntyneet kuutit suureen vaaraan heti niiden elämän ensimmäisinä viikkoina.

Ilmaston lämpeneminen uhkana

Juuri tässä kohtaa ilmaston lämpeneminen muodostuu saimaannorpalle yhdeksi kaikkein vakavimmista uhkista, joita se joutuu tänä päivänä lainkaan kohtaamaan. Viime talvet ovat olleet poikkeuksellisen leutoja ja vähälumisia, minkä vuoksi järven jäälle ei ole enää kertynyt tarpeeksi lunta, jotta emot voisivat kaivaa poikasilleen kunnollisia ja turvallisia pesiä.

Ilman lumipesän tarjoamaa suojaa vastasyntyneet kuutit ovat hyvin alttiina kylmyydelle ja monille muille vaaroille, mikä voi valitettavasti nostaa niiden kuolleisuutta huomattavasti. Näin koko maapallon laajuinen ilmastonmuutos näkyy hyvin konkreettisella ja surullisella tavalla myös kaukaisen suomalaisen järven hiljaisilla ja lumisilla rannoilla.

Talkoilla apuun

Onneksi ihmiset eivät ole jääneet katselemaan tilannetta toimettomina, vaan lukuisat vapaaehtoiset ovat ryhtyneet auttamaan norppia hyvin kekseliäällä ja käytännöllisellä tavalla. Yhdessä luonnonsuojelujärjestöjen ja viranomaisten kanssa he kolaavat lunta suuriksi kasoiksi järven jäälle ja rakentavat näin norpille keinotekoisia kinoksia, joihin emot voivat kaivaa poikasilleen turvallisen pesän.

Tämä uuttera talkootyö on osoittautunut aivan korvaamattoman arvokkaaksi, sillä vähälumisina talvina valtaosa syntyvistä kuuteista on saanut suojan juuri näistä ihmisten kasaamista lumikinoksista. Lumen kolaaminen on raskasta ja kylmää työtä, mutta jokainen huolella kasattu kinos voi hyvin konkreettisesti pelastaa yhden pienen kuutin hengen ankaran talven keskellä.

Verkkokalastuksen vaara

Ilmaston lämpenemisen lisäksi saimaannorppaa uhkaa myös toinen, hyvin vanha vaara, joka liittyy suoraan ihmisen harjoittamaan toimintaan järvellä. Kaikkein suurimman riskin norpille aiheuttavat nimittäin kalaverkot, joihin uteliaat eläimet voivat vahingossa takertua ja valitettavan usein hukkua, kun ne eivät pääse enää nousemaan pintaan hengittämään happea.

Tämän vakavan ongelman ratkaisemiseksi tietyillä alueilla on otettu käyttöön erilaisia kalastusrajoituksia, jotka suojelevat herkkiä norppia aivan erityisesti tärkeinä kevätkuukausina. Saimaannorpan tulevaisuus riippuukin lopulta siitä, kuinka hyvin me ihmiset osaamme jakaa tämän kauniin ja puhtaan järven sen alkuperäisten ja ainutlaatuisten asukkaiden kanssa.