Silkkiuikku: Suomen yleisin uikku ja sen kaunis soidintanssi järven pinnalla

Tyynellä kesäjärvellä tapahtuu jotain, mikä saa katsojan pysähtymään. Kaksi lintua ui kohti toisiaan, kohoaa yhtäkkiä pystyyn rinta rintaa vasten aivan veden pinnalle ja pudistaa päitään kuin tanssin tahdissa. Tämä on silkkiuikku soitimellaan, yksi Suomen kauneimmista vesilinnuista ja monen järven kesän tunnetuin näky.

Suomen yleisin uikku

Uikkuja on Suomessa useita lajeja, mutta silkkiuikku on niistä selvästi yleisin ja tunnetuin. Sen kanta on viime vuosikymmeninä kasvanut huomattavasti, ja nykyään sen voi tavata lähes joka rehevällä järvellä eteläisestä Suomesta pohjoista kohti, missä sopivaa vesialuetta vain löytyy.

Aikuinen silkkiuikku on hoikka ja tyylikäs lintu, jonka niskaa koristavat mustat töyhdöt ja ruskeanoranssit poskiviuhkat. Se ui matalalla vedessä ja sukeltaa taitavasti pinnan alle etsimään pikkukaloja, jotka ovat sen tärkein ravinto. Vedessä se on ketterä, mutta maalla lähes avuton, sillä sen jalat ovat aivan takaruumiissa.

Soidintanssi veden pinnalla

Silkkiuikun kuuluisin piirre on sen mutkikas soidinmeno. Keväällä pari ui vastakkain, nousee yhdessä pystyyn veden pinnalle ja heiluttaa päitään edestakaisin tarkasti samaan tahtiin. Toisinaan linnut sukeltavat ja nousevat esiin nokassaan vesikasveja, joita ne ojentavat toisilleen kuin lahjoja.

Tämä hieno esitys ei ole pelkkää koreilua. Yhteinen tanssi vahvistaa parin välistä sidettä ja auttaa lintuja virittäytymään yhteiseen pesintään. Näyttävät soidinmenot kuuluvat kevään järvimaisemaan ja ovat monelle luonnossa liikkujalle yksi kevään odotetuimmista näyistä koko lintuvuoden aikana.

Kelluva pesä kaislikossa

Kun pari on muodostunut, alkaa pesän rakentaminen. Silkkiuikku ei tee pesäänsä maalle vaan rakentaa kelluvan lautan vesikasveista, joka on ankkuroitu kaislikkoon tai muuhun rantakasvillisuuteen. Näin pesä nousee ja laskee veden mukana ja pysyy piilossa katseilta aivan vesirajan tuntumassa.

Poikaset ovat heti kuoriuduttuaan hämmästyttävän somia, mustavalkoraidallisia untuvapalloja. Ensimmäisinä viikkoina ne kiipeävät usein emon selkään ja antavat kuljettaa itseään turvassa veden yllä. Vanhemmat ruokkivat niitä pienillä vedeneläimillä, kunnes poikaset oppivat itse sukeltamaan ravintonsa perässä.

Rehevien järvien lintu

Silkkiuikku on tarkka elinympäristönsä suhteen. Se viihtyy rehevillä sisävesillä ja merenlahdilla, joissa on runsaasti vesikasvillisuutta ja pikkukalaa. Karuja, kirkasvetisiä ja kasvittomia järviä se sen sijaan välttää, sillä niistä ei löydy sen tarvitsemaa suojaa eikä riittävästi ravintoa.

Juuri tästä syystä silkkiuikun läsnäolo kertoo jotain koko järven tilasta. Rehevä mutta terve vesi, jossa kaislikot ja vesikasvit kukoistavat, on sille ihanteellinen koti. Kun tällaisia järviä on riittävästi, myös uikut voivat hyvin, ja niiden tanssi palaa vesille kevät toisensa jälkeen.

Miksi silkkiuikku menestyy

Toisin kuin monet muut vesilinnut, silkkiuikku on viime vuosikymmeninä pärjännyt hyvin ja levittäytynyt uusille vesille. Kansainvälisesti laji luokitellaan elinvoimaiseksi, ja sen maailmanlaajuinen kanta lasketaan sadoissa tuhansissa pareissa. Sopeutuvaisena lintuna se on löytänyt kotinsa myös monilta ihmisen muokkaamilta järviltä.

Menestys ei silti ole itsestäänselvyys. Silkkiuikku on täysin riippuvainen puhtaista, rehevistä ja kasvillisuudeltaan monipuolisista vesistä. Jos järvet rehevöityvät liikaa, saastuvat tai niiden rantakasvillisuus raivataan pois, myös tämän tyylikkään sukeltajan tulevaisuus voi nopeasti käydä epävarmaksi.

Kesäjärven tunnus

Kiertäessäni pohjoisen kyliä ja vesistöjä pysähdyn yhä uudelleen katsomaan, kun silkkiuikku sukeltaa ja nousee jälleen pintaan keskellä tyyntä lahtea. Niin kauan kuin uikut tanssivat kevätvesillä ja kuljettavat poikasiaan selässään, järvemme ovat eläviä. Se, jatkuuko tuo tanssi tulevinakin keväinä, riippuu siitä, kuinka hyvin pidämme vesistämme huolta.