Kolme ja puoli miljoonaa retkeilijaa: nain suomalaiset hakeutuivat kansallispuistoihin

Kierran paljon pohjoisen kylia ja kysyn ihmisilta, mita he oikeasti pelkaavat menettavansa. Yllattavan usein vastaus ei liity rahaan tai tavaraan, vaan hiljaisuuteen, metsaan ja mahdollisuuteen kadota erämaahan. Siksi tartuin uusiin lukuihin siita, miten suomalaiset kayttivat kansallispuistojaan viime vuonna. Numeroiden takaa paljastuu nimittain jotain paljon syvempaa kuin pelkka tilasto.

Kolme ja puoli miljoonaa kavijaa

Metsahallituksen tietojen mukaan Suomen kansallispuistoissa tehtiin viime vuonna noin 3,5 miljoonaa kayntia. Se on valtava maara ihmisia, jotka hakeutuivat merkittyjen polkujen, nuotiopaikkojen ja tunturimaisemien aareen. Kaikkiaan Metsahallituksen luontokohteissa vierailtiin yli 7,6 miljoonaa kertaa saman vuoden aikana. Luvut kertovat, ettei suomalaisten kaipuu luontoon ole suinkaan hiipumassa mihinkaan.

Ensimmainen notkahdus vuosiin

Yksi asia kuitenkin erottaa viime vuoden monista sita edeltaneista vuosista. Raportoidun mukaan kansallispuistojen kayntimaarat kaantyivat nyt lievaan laskuun, muutaman prosentin verran edellisvuodesta. Tama on huomionarvoista, silla suosio oli kasvanut lahes yhtajaksoisesti pitkin kahtatuhatlukua. Pieni notkahdus ei ole romahdus, mutta se saa monet kysymaan, mihin suuntaan ollaan menossa.

Miksi kavijamaarat laskivat

Syita muutokseen on haettu seka saasta etta ihmisten muuttuneista tottumuksista. Asiantuntijoiden mukaan kotimaan vapaa-ajan matkailu vaheni yleisesti, mika nakyi lahes kaikissa puistoissa. Lisaksi kesakuun koleus ja heinakuun helteet ohjasivat monien retkeilijoiden valintoja kesalla. Saa on siis edelleen yllattavan suuri tekija siina, minne ihmiset lopulta suuntaavat reppunsa kanssa.

Lappi vetaa yha

Vaikka kokonaisluvut hieman laskivat, pohjoinen piti tiukasti pintansa retkeilijoiden sydamissa. Suosituimpia kansallispuistoja olivat edelleen Lapin suuret tunturipuistot, Pallas-Yllastunturi ja Urho Kekkosen kansallispuisto. Samaan aikaan ulkomainen matkailu kasvoi erityisesti Lapissa, mika toi tuntureille uudenlaista vakea. Pohjoisen karu kauneus näyttaa siis puhuttelevan ihmisia yli rajojen.

Retkeilyalueet nousussa

Kaikki luonnossa liikkuminen ei kuitenkaan tapahdu juuri kansallispuistojen sisalla. Raportoidun mukaan retkeilyalueiden ja luonnonsuojelualueiden suosio kasvoi selvasti, kayntimaarien noustessa noin kahdeksan prosenttia. Naissa kohteissa saannot ovat usein hieman vapaammat kuin tiukasti suojelluissa kansallispuistoissa. Se kertoo, etta ihmiset etsivat monenlaisia tapoja paasta luonnon rauhaan.

Luonto lukujen takana

Minulle nama tilastot ovat kiinnostavia vasta silloin, kun niiden takaa alkaa nakya ihmisia. Jokaisen kaynnin takana on joku, joka nousi aikaisin, pakkasi evaat ja lahti etsimaan jotain, mita arki ei anna. Se voi olla lapsuuden metsatunnelma, marjaretki tai vain halu hengittaa puhdasta ilmaa. Numerot ovat kuivia, mutta niiden alla sykkii hyvin inhimillinen kaipuu.

Mita pelkaamme menettavamme

Palaan usein siihen kysymykseen, jonka esitan kylissa kiertaessani. Ihmiset eivat pelkaa niinkaan sita, etta kansallispuistot katoaisivat kartalta, vaan sita, etta niiden hiljaisuus ja koskemattomuus rapautuisivat vahitellen. He pelkaavat menettavansa tunteen siita, etta jossain on viela paikka, jota ei ole valjastettu mihinkaan. Se on pelko, jota on vaikea mitata, mutta joka kuuluu monen puheessa.

Eramaan arvo

Suomalaisille eramaa ei ole pelkkaa tyhjaa tilaa kartan reunalla. Se on henkireika, kansallinen ylpeydenaihe ja paikka, jossa mittakaavat asettuvat taas kohdalleen. Kun seisoo tunturin laella ja katse kantaa kymmenia kilometreja, omat huolet kutistuvat sopivan pieniksi. Juuri tama kokemus on se aarre, jota kavijamaarat pohjimmiltaan yrittavat kuvata.

Hiljaisuus ja tila

Yha useammalle kaupunkilaiselle luonnon hiljaisuudesta on tullut jopa eraanlaista ylellisyytta. Meluttomassa metsassa tai avoimella suolla mieli saa levata tavalla, johon arjen keskella on harvoin mahdollisuus. Ehka juuri siksi ihmiset ovat valmiita matkustamaan satoja kilometreja paastakseen pohjoisen rauhaan. Hiljaisuus ei nay tilastoissa, mutta se on monelle koko retken tarkein syy.

Vastuu luonnosta

Suuret kavijamaarat tuovat mukanaan myos vastuun, jota ei sovi unohtaa. Kuluneet polut, roskat ja liiallinen kayton paine voivat vahitellen kuluttaa juuri sita, mita retkeilijat tulevat ihailemaan. Siksi on tarkeaa liikkua merkityilla reiteilla, kunnioittaa luontoa ja jattaa jokainen paikka sellaiseksi kuin sen loysi. Vain nain nama maisemat sailyvat myos tuleville sukupolville.

Pohjoisen kylat

Kansallispuistot eivat elä tyhjiossa, vaan ovat tiiviisti sidoksissa ympäroiviin kyliin ja niiden ihmisiin. Monille pienille pohjoisen paikkakunnille retkeilijat ja matkailijat ovat tarkea osa toimeentuloa ja elinvoimaa. Kun puisto voi hyvin ja kavijoita riittaa, se nakyy myos kylan kaupassa, kahvilassa ja majapaikassa. Luonnonsuojelu ja elava maaseutu voivat siis kulkea kasi kadessa.

Retki jatkuu

Kun katson naita lukuja, en nae vain nousevia ja laskevia kayria taulukossa. Naen miljoonia ihmisia, jotka yha uudelleen valitsevat luonnon, vaikka helpompiakin vaihtoehtoja olisi tarjolla. Niin kauan kuin polut kutsuvat ja tunturit varjautuvat ruskaan, uskon etta tama side sailyy. Ja minä jatkan kiertelyani pohjoisen kylissa, jotta naiden ihmisten tarinat tulevat kuulluiksi.