Valkoposkihanhien ennätyssyksy: kun Suomen yllä lentää yli puoli miljoonaa muuttolintua

Syyskuun viileinä aamuina Suomen yllä tapahtuu jotain, mitä ei voi olla huomaamatta. Korkealta kuuluu katkonaista ääntelyä, ja kun nostaa katseensa ylös, näkee pitkiä lintujonoja liukumassa kohti etelää. Tämä on syysmuutto, yksi pohjoisen luonnon suurenmoisimmista ja liikuttavimmista näytöksistä.

Puoli miljoonaa siipeä

Tänä syksynä näky on ollut poikkeuksellisen valtava. Arvioiden mukaan yli puoli miljoonaa valkoposkihanhea on kerääntynyt Suomeen, ja pelkästään Pohjois-Karjalan pelloille on laskeutunut yli kaksisataatuhatta lintua yhtä aikaa. Tällaisia määriä ei ole totuttu näkemään, ja ne ovat hämmästyttäneet myös kokeneet lintuharrastajat.

Karkeasti arvioiden noin puolet koko Barentsinmeren valkoposkihanhikannasta, joka käsittää lähes puolitoista miljoonaa lintua, oleskelee juuri nyt Itä- ja Etelä-Suomessa. Suuri osa näistä linnuista on matkalla arktisilta pesimäalueiltaan kohti lämpimämpää talvea Länsi-Euroopassa.

Auran muoto taivaalla

Suuret linnut, kuten hanhet ja kurjet, eivät lennä sekavana parvena vaan järjestäytyvät tarkkaan auramuodostelmaan, siihen tuttuun vinoon jonoon. Muoto ei ole sattumaa: edellä lentävän linnun siivenkärki synnyttää nostetta, joka auttaa perässä tulevaa säästämään voimiaan pitkällä matkalla.

Jonon kärjessä lentäminen on raskainta, joten linnut vaihtavat vuoroja keskenään. Kun tällainen muodostelma ylittää kylän tai kaupungin, sen ääntely kantaa kauas ja saa ohikulkijat pysähtymään. Monelle suomalaiselle juuri tämä ääni on syksyn todellinen merkki.

Valkoposkihanhi, pohjoisen tulokas

Valkoposkihanhi on suhteellisen tuore tulokas Suomen luonnossa. Mustavalkoinen, pienikokoinen hanhi levittäytyi maahamme pesimälinnuksi vasta vuosikymmenten kuluessa, ja nykyään sen määrät ovat kasvaneet voimakkaasti. Muuttoaikaan kotimaisten lintujen joukkoon liittyy myös Venäjän arktisilla alueilla pesineitä hanhia.

Syys- ja lokakuussa nämä linnut lepäävät ja ruokailevat Etelä-Suomen viljelyalueilla kerätäkseen rasvavarastoja ennen pitkää matkaa. Avoimet pellot tarjoavat runsaasti ravintoa, ja siksi hanhet suosivat juuri maatalousmaisemaa levähdyspaikkoinaan ennen jatkomatkaa.

Matka kohti etelää

Suomessa tankattuaan hanhet jatkavat vaiheittain kohti talvehtimisalueitaan Länsi-Euroopassa, muun muassa Alankomaiden, Saksan ja Britannian rannikoille. Matka taittuu useissa etapeissa, ja linnut turvautuvat matkan varrella tuttuihin, turvallisiin levähdyspaikkoihin sukupolvesta toiseen.

Valkoposkihanhet eivät ole ainoita taivaan täyttäjiä. Samaan aikaan etelään suuntaavat myös kurjet, harmaahanhet, metsähanhet ja lukemattomat pikkulinnut. Parhaimmillaan yhden syyspäivän aikana pään yllä voi liikkua miljoonia lintuja, jotka kaikki noudattavat samaa ikiaikaista vaistoa.

Kun runsaus muuttuu ristiriidaksi

Hanhien valtava määrä ei ole pelkkää iloa. Kun tuhannet linnut laskeutuvat samalle pellolle, ne voivat syödä oraita ja aiheuttaa viljelijöille todellisia tappioita. Kaupungeissa taas hanhilaumat valtaavat puistoja ja nurmikoita, mikä on herättänyt keskustelua siitä, miten runsaan kannan kanssa opitaan elämään.

Ratkaisuja etsitään jatkuvasti, karkotuskeinoista korvausjärjestelmiin ja pelloille varattuihin ruokailualueisiin. Kyse on tasapainosta: samat linnut, jotka ilahduttavat lintuharrastajaa, voivat olla riesa viljelijälle, ja molemmat näkökulmat ovat aitoja ja ymmärrettäviä.

Silmät ja korvat auki

Lintujärjestö BirdLife Suomi ja alueelliset viranomaiset seuraavat muuton etenemistä tarkasti ja kokoavat havaintoja ympäri maata. Tieto siitä, milloin ja missä suuret parvet liikkuvat, auttaa niin tutkijoita kuin viljelijöitäkin varautumaan tulevaan paremmin.

Ilmaston lämmetessä muuton ajoitus on paikoin muuttunut, ja osa linnuista viipyy pohjoisessa aiempaa pidempään. Juuri siksi tämän syksyn ennätykselliset ja varhaiset määrät kiinnostavat tutkijoita: ne kertovat jotain siitä, miten luonto sopeutuu muuttuvaan maailmaan.

Katse ylös

Seuraavan kerran kun kuulet syksyisenä päivänä korkealta kantautuvaa ääntelyä, pysähdy hetkeksi ja katso ylös. Saatat nähdä sadoittain hanhia liukumassa auran muodossa kohti etelää, ikivanhalla matkalla, joka on jatkunut kauan ennen meitä. Minulle se on joka syksy muistutus siitä, että olemme osa suurta, liikkuvaa luontoa.