Euroopan jokien laatu paraneepuolella, mutta tavoitteet vuoteen 2030 mennessä ovat vaarassa jäädä saavuttamatta, osoittaa uusi tutkimus.
Jokiemme vesi on puhdistunut. Tämä on se hyvä uutinen. Huono uutinen on, että puhdistumisen tahti on liian hidas. Euroopan vesistöjen laatu on parantunut selvästi viime vuosina, mutta samalla on havaittu, että parannuksen vauhti ei riitä täyttämään unionin asettamia ympäristötavoitteita vuoteen 2030 mennessä. Uusi tutkimus, jonka ovat johtaneet María Pachés Giner ja Remedios Martínez Valencian teknilliseltä yliopistolta, paljastaa tämän ristiriidan. Tutkimus on julkaistu lehdessä Environmental Science and Pollution Research.
Tutkijat analysoivat kattavasti vesisuotutustietoja kahdeksastatoista Euroopan maasta. Aineisto kattaa vuosien 2015 ja 2021 välisen jakson. Sen avulla he mitasivat sekä nykytilan että muutoksen nopeutta. Tämä on harvinainen lähestymistapa, sillä useimmat raportit keskittyvät vain tilanteeseen, eivät sen kehityksen vauhtiin. Tutkimus osoittaa, että emme ole ainoastaan liian kaukana tavoitteista, vaan meidän on mahdollisesti mentävä täysin väärää suuntaan, jos emme nopeuta toimia merkittävästi.
Kaksi avainindikaattoria paljastaa todellisen tilan
Tutkimus perustui kahteen keskeiseen mittariin, jotka kertovat paljon ihmisen paineesta vesistöihin. Ensimmäinen on kemiallinen hapenkulutus, joka heijastaa orgaanisen saastumisen määrää. Kun jokiin päätyy liian paljon orgaanista aineenvaihduntaa, mikrobit syövät hapen, jolloin vesi muuttuu elollisuudelle vihamieliseksi. Kalat ja muut vesieläimet kärsivät tästä suoraan. Toinen mittari on fosfaattipitoisuus, joka liittyy läheisesti ravinteiden virtaukseen maataloudesta, teollisuudesta ja kaupunkien jätevesistä.
Fosfaatit ovat erityisen ongelmallisia, koska ne aiheuttavat eutrofioitumista. Ilmiössä leväkasvu räjähtää hallitsemattomaksi, mikä voi tukehduttaa koko ekosysteemin ja luoda ns. kuolialueita. Tämä heikentää myös juomaveden laadua. Nämä kaksi parametria yhdessä muodostavat voimakkaan ja tiiviin kuvan siitä, kuinka paljon stressiä ihmistoiminta aiheuttaa jokien elinympäristölle. Ne toimivat kuin termostaatti, joka näyttää, kuinka kaukana olemme tasapainosta.
Suomi on joukon kärjessä, mutta ei suojaisessa telakassa
Tulosissa on myös positiivista. Orgaaninen saastuminen laski kahdeksassatoista maasta neljässätoista. Fosfaattipitoisuudet pudottuivat yhdentoista maan vesistöissä, joilla oli riittävästi dataa. Seitsemän maata on nykyisin suotuisassa asemassa. Näiden joukossa on Suomi, Viro, Irlanti, Italia ja Tanska. Nämä maat saivat tutkimuksessa positiivisen kokonaisarvion. Se on hyvä merkki siitä, että tietyt hallintajärjestelmät ja ympäristötoimet ovat toimineet tehokkaasti.
Eikä tämä ole mikään pieni saavutus. Suomalainen vesihuolto ja luonnonsuojelu ovat tunnetusti korkealla tasolla. Silti tutkijat varoittavat, ettei edelläkävijöiden asema ole vakaa. Suomen on ylläpidettävä tai kiristettävä hallintatoimia, jotta saavutetut tasot säilyvät kestävänä. Jos toiminta pysähtyy tai heikkenee, edistyminen voi kääntyä taaksepäin. Suotuisa asema ei ole lopullinen voitto, vaan jatkuva prosessi, joka vaatii jatkuvaa valvontaa ja resursseja.
Miksi 2030-tavoitteet ovat nyt vaarassa
Ydinongelma on aikataulu. Euroopan unioni on asettanut ympäristötavoitteet, joita on tarkoitus saavuttaa vuosikymmenen lopussa. Tutkimuksen mukaan nykyinen parannuksen vauhti on liian hidas. Tämä ei tarkoita, että tilanne olisi huonontunut, vaan että me eteneemme liian hitaasti. Jos emme muuta nopeutta, tavoitteet jäävät saavuttamatta. Tämä on klassinen ongelma, jossa hyvä tilanne ei riitä, jos kehityksen suunta on väärä tai liian hidas.
Tämä vaatii käytännön toimia. Vain valvonta ei riitä. Tarvitaan investointeja jätevesien käsittelyyn, maatalouden kestoikkyvyyteen ja kaupunkien viemäröintiin. Fosfaattien ja orgaanisen aineen vähentäminen vaatii monialaista yhteistyötä. Tutkimus tarjoaa valmiin työkalun: se näyttää, missä maissa ja millä indikaattoreilla parannus on hidasta. Tämä mahdollistaa kohdennetummat toimet. Emme voi enää tyytyä yleisiin lupauksiin, vaan meidän on mitattava ja toiminut.
Mitä tämä tarkoittaa Suomen jokia varten
Suomen osalta tämä on kaksiteräinen miekka. Toisaalta me olemme kärkiryhmässä, mikä on syy olla ylpeitä. Toisaalta meidän on oltava valmiita kiristämään toimia, jos haluaisimme pitää tason. Tämä koskee erityisesti maatalouden ravinnepitoisuuksia ja kaupunkien jätevesien käsittelyä. Fosfaatit ovat edelleen yksi suurimmista haasteista, vaikka tilanne on parantunut. Emme voi antaa edistymisen hiipua.
Tulevaisuudessa on syytä seurata tarkasti, miten Suomessa toimitaan. Tutkimus antaa meille selkeän mittarin. Jos fosfaattipitoisuudet tai kemiallinen hapenkulutus nousevat, meidän on reagoida heti. Emme voi odottaa, kunnes tilanne on kriittinen. Jotkut maat ovat jo menettäneet edistymänsä, koska ne eivät pitäneet vauhtia yllä. Suomi ei saa toistaa samaa virhettä. Vesi on arvokas, ja sen laatu on mitattavissa. Meidän on käytettävä tätä tietoa toiminnan ohjenuorana.
Jatkuva valvonta on ainoa varma reitti
Tämä tutkimus muistuttaa meitä siitä, että ympäristötyö ei ole kerran tehty projekti. Se on jatkuva prosessi, joka vaatii jatkuvaa mittauksia, analysointia ja toimintaa. Jos me lopetamme valvonnan, tilanne heikkenee. Jos me heikennämme sääntelyä, saastuminen kasvaa. Ainoa kestävä ratkaisu on jatkuva, aktiivinen hallinta. Tämä ei ole mikään vaikea asia, vaan se vaatii vain tahtoa ja resursseja.
Euroopan joet puhdistuvat, mutta meidän on mentävä nopeammin. Tämä on selkeä viesti. Tavoitteet vuoteen 2030 mennessä ovat saavutettavissa, jos me vain teemme sen. Emme voi tyytyä siihen, että tilanne on parempi kuin ennen. Meidän on varmistettava, että se on riittävän hyvä tulevaisuuden kannalta. Tämä vaatii meiltä kaikkia: viranomaisia, teollisuutta, maataloutta ja kansalaisia. Vesi on yhteinen resurssi, ja sen laatu on yhteinen velvollisuus.