Saimaannorpan kanta on noussut noin 530 yksilöön ja kuutteja syntyy aiempaa enemmän. Leudot talvet ja kalanpyydykset uhkaavat kuitenkin yhä tätä ainutlaatuista hyljettä.
Saimaannorppa on yksi Suomen luonnon rakastetuimmista ja samalla uhanalaisimmista eläimistä. Tämä ainutlaatuinen hylje elää vain Saimaan vesistössä, eikä sitä tavata missään muualla maailmassa. Vuosikymmenten suojelutyön ansiosta kanta on hitaasti elpynyt, mutta laji on yhä vakavasti uhattuna. Tässä artikkelissa tarkastelemme saimaannorpan tuoreita kannanarvioita, pesinnän onnistumista sekä niitä uhkia, jotka varjostavat sen tulevaisuutta.
Yksi maailman uhanalaisimmista hylkeistä
Saimaannorppa lukeutuu maailman harvinaisimpiin hylkeisiin. Metsähallituksen mukaan kannan kooksi arvioitiin noin 530 yksilöä, kun edellisvuonna luku oli noin 495. Kanta on siis kasvanut maltillisesti, mutta yksilöitä on edelleen hyvin vähän. Näin pieni populaatio on herkkä monenlaisille uhkille, ja siksi lajin suojelu vaatii jatkuvaa ja pitkäjänteistä työtä useiden eri toimijoiden tiiviinä yhteistyönä.
Kuutteja syntyi runsaasti
Pesintäkausi on norppakannan kannalta ratkaisevan tärkeä. Metsähallituksen mukaan viime vuonna syntyi 114 kuuttia, kun vielä noin kymmenen vuotta sitten vuosittainen määrä oli tyypillisesti noin 80. Syntyneiden poikasten määrä on siis selvästi noussut aiemmista vuosista. Tämä on rohkaiseva merkki, sillä riittävä poikastuotto on välttämätöntä, jotta pieni kanta voi kasvaa ja vahvistua tulevina vuosina.
Ihmisen apu pesinnässä
Ihmisen apu on noussut yhä tärkeämmäksi osaksi norpan pesintää. Metsähallituksen mukaan peräti 85 prosenttia havaituista kuuteista käytti suojanaan ihmisen tekemiä apukinoksia tai keinopesiä. Vapaaehtoiset kolaavat talvisin lunta suuriksi kinoksiksi, joihin norppa voi kaivaa pesänsä. Ilman tätä työtä monet poikaset jäisivät ilman turvallista pesäpaikkaa, mikä heikentäisi merkittävästi niiden mahdollisuuksia selvitä hengissä.
Leudot talvet uhkana
Ilmastonmuutos näkyy Saimaalla erityisesti talvien lämpenemisenä. Metsähallituksen mukaan viime talvi oli hyvin leuto ja vähäluminen, mikä pakotti norpat turvautumaan aiempaa enemmän keinotekoisiin rakenteisiin. Norppa tarvitsee lunta ja jäätä pesänsä rakentamiseen, joten lumettomat talvet ovat sille suora uhka. Leutojen talvien yleistyessä ihmisen tarjoama apu käy yhä välttämättömämmäksi lajin pesinnän turvaamiseksi.
Kalanpyydykset vaarana
Toinen merkittävä uhka liittyy kalastukseen. Metsähallituksen mukaan viime vuonna kahdeksan kuuttia löydettiin kuolleena kalanpyydyksistä. Erityisen vaarallista aikaa ovat kesäkuukaudet, sillä kuolleisuus on suurimmillaan heinäkuun ja syyskuun välisenä aikana. Verkkoihin takertuminen on yksi norpan yleisimmistä kuolinsyistä, ja siksi kalastusrajoitukset ovat keskeinen osa lajin suojelua Saimaan alueella.
Kuolleisuus edelleen korkea
Vaikka kanta kasvaa, poikasten kuolleisuus on yhä huolestuttavan korkea. Metsähallituksen mukaan kuuttien kuolleisuus oli viime vuonna noin 19 prosenttia, kun edellisvuonna se oli 21 prosenttia. Suotuisissa oloissa luvun tulisi olla lähempänä kymmentä prosenttia. Kaikkiaan löydettiin 45 kuollutta norppaa, joista 21 oli pesäpaikoilla menehtyneitä kuutteja. Nämä luvut muistuttavat suojelutyön keskeneräisyydestä.
Alueelliset erot
Kannan kehitys ei ole tasaista koko Saimaalla. Metsähallituksen mukaan Pihlajavedellä kanta kasvaa tasaisesti, ja alueella syntyy noin 40 prosenttia kaikista kuuteista. Puruvedellä ja eteläisellä Suur-Saimaalla kanta laajenee nopeasti, ja poikasmäärät ovat olleet ennätyksellisiä. Pohjoisella Saimaalla, Pyhäselän ja Jänisselän alueella, tilanne on sen sijaan huolestuttava, sillä kuutteja ei ole syntynyt kolmeen vuoteen.
Hidas mutta vakaa elpyminen
Kokonaisuutena kuva on kuitenkin varovaisen myönteinen. Vuosikymmeniä sitten aloitetun suojelutyön ansiosta kanta on elpynyt hitaasti mutta vakaasti. Norppa on laajentanut esiintymisaluettaan ja palannut sellaisille Saimaan osille, joilta se oli aikoinaan hävinnyt kokonaan. Tämä osoittaa, että pitkäjänteinen suojelu tuottaa tulosta, vaikka edistys onkin hidasta ja vaatii jatkuvaa seurantaa sekä riittäviä resursseja.
Tavoitteena suurempi kanta
Suojelulle on asetettu myös selkeä pitkän aikavälin tavoite. Raporttien mukaan Suomessa julkistettiin tavoite kasvattaa saimaannorpan kanta 700 yksilöön vuoteen 2032 mennessä. Tällainen tavoite antaa suojelutyölle konkreettisen suunnan ja mittarin, jonka avulla edistymistä voidaan arvioida. Sen saavuttaminen edellyttää kuitenkin, että sekä ilmastoon että kalastukseen liittyviin uhkiin pystytään vastaamaan riittävän tehokkaasti.
Miksi tämä on tärkeää
Saimaannorpan suojelulla on merkitystä paljon yhtä lajia laajemmin. Norppa on koko Saimaan ekosysteemin terveyden symboli ja tärkeä osa suomalaista luontoperintöä. Sen selviytyminen kertoo samalla siitä, miten hyvin osaamme suojella herkkiä vesistöjä ja niiden eliöstöä. Uhanalaisen lajin pelastaminen on myös osoitus siitä, että ihmisen toimilla voi olla luonnon kannalta ratkaiseva ja myönteinen vaikutus.
Katse tulevaisuuteen
Yhteenvetona voidaan todeta, että saimaannorpan tilanne on samaan aikaan toiveikas ja haavoittuvainen. Kanta kasvaa ja poikasia syntyy aiempaa enemmän, mutta leudot talvet ja kalanpyydykset uhkaavat yhä lajin tulevaisuutta. Suojelutyön jatkuvuus on ratkaisevan tärkeää, jotta tämä ainutlaatuinen hylje voi säilyä Saimaan vesissä myös tuleville sukupolville. Norpan tarina muistuttaa, että luonnon suojelu vaatii pitkäjänteisyyttä.