Itämeren vesi ruskettuu vuosi vuodelta, ja vauhti yllätti tutkijat. Käymme läpi Ylen ja Suomen ympäristökeskuksen tietojen pohjalta, mistä tummumisessa on kyse ja miten se vaikuttaa meren elämään ja ilmastoon.
Itämeren väri on hitaasti muuttumassa, ja muutos on ollut niin nopeaa, että se yllätti jopa sitä seuranneet tutkijat. Meri, jonka olemme tottuneet näkemään sinisenä tai harmaana, tummuu vuosi vuodelta, ja tämä hiljainen muutos kertoo paljon siitä, mitä rannikoillamme ja valuma-alueillamme oikeastaan tapahtuu.
Tässä jutussa käymme rauhassa läpi, mistä Itämeren tummumisessa oikein on kyse. Ylen kesäkuussa 2026 julkaiseman uutisen ja Suomen ympäristökeskuksen tutkimuksen pohjalta tarkastelemme ilmiön nopeutta, sen syitä sekä sitä, miten se vaikuttaa niin meren eliöstöön kuin koko ilmastoonkin.
Meri, joka tummuu
Ensin on hyvä ymmärtää, mitä tummumisella tarkalleen ottaen tarkoitetaan. Ylen mukaan Itämeren vettä ruskettaa humus, eli jokien mukanaan tuoma orgaaninen aines, joka on aiemmin pysytellyt lähinnä rannikon tuntumassa mutta näkyy nyt yhä selvemmin myös avomerellä.
Nopeus yllätti tutkijat
Juuri muutoksen vauhti on se, joka on herättänyt huolta asiantuntijoiden keskuudessa. Ylen mukaan Suomen ympäristökeskuksen tutkimuksessa avomeren vesi tummuu vähintään kaksi prosenttia vuodessa, ja Pohjanlahdella satelliittiaineistot viittaavat jopa viiden tai kuuden prosentin vuosivauhtiin.
Kaikki mittaustavat eivät kuitenkaan anna aivan samaa tulosta, mikä osoittaa hyvin ilmiön monimutkaisuuden. Ylen mukaan tutkimusalus Arandan mittauksissa vauhti oli Pohjanlahdella noin kahdesta kolmeen prosenttia, ja ero tulosten välillä vaatii vielä lisää tutkimusta, ennen kuin siitä voidaan sanoa mitään varmaa.
Tutkijoiden oma reaktio kertoo osaltaan ilmiön yllätyksellisyydestä. Ylen mukaan Suomen ympäristökeskuksen ryhmäpäällikkö Jukka Seppälä on todennut, että vaikka tulosten välinen ero kaipaa vielä selvitystä, ruskettumisen tahti joka tapauksessa yllätti myös tutkijat itsensä.
Mistä humus tulee
Ilmiön ymmärtämiseksi on katsottava merta kauemmas, aina sisämaan vesistöihin asti. Ylen mukaan tummumista aiheuttava humus on peräisin jokien vedestä, johon se on liuennut, ja kun sitä kulkeutuu yhä enemmän avomerelle, veden väri muuttuu vähitellen ruskeammaksi yhä laajemmilla alueilla.
Vaikutukset vedenalaiseen elämään
Veden tummuminen ei ole pelkkä esteettinen muutos, vaan sillä on suoria seurauksia meren elämälle. Ylen mukaan Saaristomeren tutkimusaseman johtaja Jari Hänninen on kertonut, että humus pimentää vettä ja hankaloittaa näin kasvien ja levien yhteyttämistä, mikä koskee esimerkiksi rakkohaurua.
Ongelma ei kuitenkaan pääty valon vähenemiseen, vaan ulottuu syvemmälle meren toimintaan. Ylen mukaan tummuminen voi johtaa hapen vähenemiseen, mikä puolestaan vaikeuttaa kalojen lisääntymistä, ja Hännisen mukaan kiintoaines vajoaa lopulta pohjaan, kun taas humus vaikuttaa vedessä huomattavasti pidempään.
Piiloutunut ilmastovaikutus
Kaikkein huolestuttavin osa tarinaa liittyy kuitenkin ilmastoon, ja se jää usein täysin huomaamatta. Ylen mukaan meren mikrobit hajottavat humusta ja hengittävät hiilen ulos hiilidioksidina, ja Jukka Seppälän mukaan tätä meren kautta ilmakehään päätyvää hiiltä ei toistaiseksi lasketa mukaan kansallisiin hiilijalanjälkilaskelmiin.
Ketkä ilmiötä tutkivat
Tummumisen selvittäminen on monen eri tahon yhteistä työtä, mikä kertoo osaltaan aiheen laajuudesta. Ylen mukaan ilmiötä ovat tutkineet muun muassa Suomen ympäristökeskus, Saaristomeren tutkimusasema sekä Ilmatieteen laitos, ja eri menetelmien yhdistäminen auttaa muodostamaan kokonaiskuvaa tilanteesta.
Miksi tällä on väliä
Itämeri on meille suomalaisille paljon enemmän kuin pelkkää vettä horisontissa, se on osa arkea ja koko kansallista maisemaa. Kun sen vesi tummuu, muutos koskettaa niin kalastusta, virkistyskäyttöä kuin sitä herkkää ekosysteemiä, jonka varassa monen lajin elämä lopulta lepää.
Tummuminen on hyvä muistutus siitä, että ympäristömuutokset eivät aina näy dramaattisina otsikoina, vaan usein hitaina ja lähes huomaamattomina siirtyminä. Juuri siksi pitkäjänteinen seuranta ja tutkimus ovat niin tärkeitä, sillä ne tekevät näkyväksi sen, mitä paljas silmä ei ehdi huomata.
Vaikka ilmiö on vakava, sen ymmärtäminen on ensimmäinen askel kohti kestäviä ratkaisuja. Mitä paremmin tiedämme, mistä humus tulee ja miten se merta muuttaa, sitä paremmin voimme suojella Itämerta myös tuleville sukupolville, jotka ansaitsevat nähdä sen elävänä ja voimissaan.
Todella hyödyllinen teksti aiheesta humus.
Hyvä konteksti aiheelle humus.
humus: selkeästi ja hyvin selitetty.