Vain Saimaassa elävä saimaannorppa on toipunut alle 120 yksilöstä noin 530:een, mutta ilmastonmuutos uhkaa sen pesintää. Talkoolaiset kolaavat nyt ennätysmäärän keinonietoksia poikasten turvaksi.
Suomen tuhansien järvien maisemassa elää yksi maailman harvinaisimmista hylkeistä, saimaannorppa. Tämä ainutlaatuinen eläin on löydettävissä ainoastaan Saimaalta, eikä sitä tavata missään muualla maapallolla. Sen tarina on samaan aikaan kertomus sinnikkäästä suojelutyöstä ja kasvavasta huolesta, sillä lajin tulevaisuus on kietoutunut tiukasti lumeen ja talven oloihin.
Maailman harvinaisimpia hylkeitä
Saimaannorpan kanta on kokenut vuosikymmenten aikana dramaattisia käänteitä. Julkaistujen tietojen mukaan norppia oli 1900-luvun alussa noin tuhat yksilöä, mutta kanta romahti niin, että 1980-luvun alkuun mennessä niitä oli jäljellä alle 120. Laji oli tuolloin aivan sukupuuton partaalla, ja sen pelastaminen vaati nopeita sekä määrätietoisia toimia.
Käännekohta koitti, kun järjestelmällinen suojelutyö käynnistyi toden teolla. Raporttien mukaan WWF aloitti norpan suojelemiseen tähtäävät toimet jo vuonna 1979, ja pitkäjänteinen työ on tuottanut tulosta. Nykyään kannan kooksi arvioidaan noin 530 yksilöä, mikä tekee saimaannorpasta yhä yhden maailman harvinaisimmista hylkeistä mutta myös suojelun menestystarinan.
Lumen varassa syntyvä poikanen
Saimaannorpan elämä on erottamattomasti sidoksissa lumeen ja jäähän. Julkaistujen tietojen mukaan emot synnyttävät poikasensa helmi- ja maaliskuun aikana lumeen kaivettuihin pesiin. Nämä pesäkolot suojaavat vastasyntyneitä kylmyydeltä, saalistajilta ja häiriöiltä, joten riittävä lumipeite on poikasten selviytymisen kannalta aivan ratkaisevan tärkeää.
Juuri tässä piilee lajin suurin nykyinen uhka. Raporttien mukaan ilmastonmuutos ja yhä leudommat, vähälumiset talvet ovat johtaneet siihen, ettei luontaisia kinoksia synny enää tarpeeksi. Useiden viime vuosien aikana lumipeite ei ole ollut riittävän paksu kunnollisten pesien rakentamiseen, mikä vaarantaa suoraan syntyvien poikasten hengissä säilymisen.
Talkoolaiset lumikolan varressa
Ihminen on kuitenkin astunut hätiin varsin poikkeuksellisella tavalla. Julkaistujen tietojen mukaan vapaaehtoiset ja suojelutyöntekijät rakentavat käsin keinotekoisia lumikinoksia silloin, kun luonnonlunta ei ole riittävästi. Vuonna 2026 tämä työ saavutti ennätyksellisen mittakaavan, sillä talkoolaiset kolasivat kasaan yli 400 keinotekoista lumikinosta norppien pesintää varten.
Näiden ponnistelujen merkitys näkyy suoraan syntyvyystilastoissa. Raporttien mukaan vuonna 2026 jopa 90 prosenttia kaikista poikasista syntyi ihmisen tekemiin kinoksiin tai keinopesiin. Ilman tätä apua huomattava osa poikasista jäisi vaille turvallista pesää, joten talkootyö on muodostunut lajin selviytymisen kannalta aivan keskeiseksi tekijäksi vähälumisina talvina.
Merkkejä toipumisesta
Aiempien vuosien luvut kertovat samaa tarinaa ihmisen ja luonnon yhteistyöstä. Julkaistujen tietojen mukaan vuonna 2025 syntyi 114 kuuttia, joista noin 85 prosenttia hyödynsi ihmisen tekemiä kinoksia. Poikaskuolleisuus jäi tuolloin 19 prosenttiin, mikä osoittaa, että vaikka tilanne on hauras, suojelutoimilla on saatu aikaan konkreettisia ja mitattavia tuloksia.
Kannan kehitys ei kuitenkaan ole tasaista koko Saimaan alueella. Raporttien mukaan norppakanta kasvaa vahvimmin Puruvedellä ja eteläisellä Suur-Saimaalla, kun taas pohjoisen Saimaan Pyhäselän ja Jänisselän alueella tilanne on huolestuttava. Kyseisellä alueella ei ole havaittu yhtään syntynyttä poikasta viimeisen kolmen vuoden aikana, mikä on herättänyt vakavaa huolta.
Verkot yhä uhkana
Ilmaston lisäksi norppia uhkaavat edelleen ihmisen toiminnan suorat seuraukset. Julkaistujen tietojen mukaan kalanpyydyksiin hukkui vuonna 2025 kahdeksan norppaa, ja kaikkiaan kuolleena löydettyjen yksilöiden määrä nousi 45:een. Kalastusrajoitukset ovat kuitenkin osoittautuneet 2010-luvulta lähtien tehokkaiksi keinoiksi vähentää pyydyskuolemia ja suojella lajia.
Asiantuntijat muistuttavat, että työtä on yhä paljon jäljellä. Raporttien mukaan Metsähallituksen suojelubiologi Miina Auttila on todennut, että pyydyskuolleisuus on edelleen merkittävä lisäkuolleisuuden syy, joka hidastaa kannan toipumista. Yli 300 paikallista vapaaehtoista osallistuu vuosittain norpan seurantaan ja suojeluun, mikä kertoo poikkeuksellisen laajasta sitoutumisesta.
Tulevaisuuden näkymät
Saimaannorpan tarina on samaan aikaan toivoa herättävä ja varoittava. Se osoittaa, että sitkeällä suojelutyöllä laji voidaan nostaa sukupuuton partaalta, mutta myös sen, kuinka herkästi ilmastonmuutos voi horjuttaa saavutettuja tuloksia. Norpan tulevaisuus riippuu nyt siitä, jatkuvatko lumikinosten kolaaminen ja muut suojelutoimet yhtä sinnikkäästi myös tulevina, yhä lämpimämpinä talvina.